Tiedetään, tiedetään... Olen ollut niin laiska tämän blogin suhteen viime aikoina, että on syytäkin vähän antaa sapiskaa. Mutta nyt on taas enemmän aikaa: katkaisin nimittäin koipeni tuossa viikko sitten. Jalka luiskahti rappuselta ja nilkka vääntyi sillä seurauksella, että nivelsiteistä osa meni poikki. Nilkka turposi aika mielenkiintoisen näköiseksi, ja nyt se on kauttaaltaan musta. Nättiä. Mutta olen ajatellut tämän niin, että silläkin oli tarkoituksensa – tahtini taisi olla liian kova, ja minua kun ei saanut pysähtymään muuten, niin sitten kävi näin. Minulla olikin kamalasti kaikkea rästitehtävää kotona, tiedättehän, papereita kamala kasa odottamassa mapittamista, erinäisiä valokuvia kone täynnä, viisumihakemuskin piti tehdä... Ja Late on päivitellyt, kun olen tallentanut boxille 32 romanttista komediaa, mutten ikinä ennätä katsomaan niitä. No, nyt ennätän, luultavasti... Lekuri määräsi minut nimittäin reiluksi kahdeksi viikoksi saikulle. Nilkkaa pitäisi pitää kaksi viikkoa paikoillaan, jonka jälkeen saan alkaa pikkuhiljaa piirtämään isovarpaalla aakkosia ilmaan. Olin järkyttynyt. Siis aakkosia!?? 2 viikon päästä?? Kuvittelin jotain sellaista, että kaksi päivää, ja sitten menen body pumppiin ja seuraavana päivänä spinningiin. Just joo. Enkä saa autollakaan ajaa. Tai en edes pystyisi, kun nilkkaa ei kärsi taivuttamaan. No, nyt sitten lepäillään. Ja kirjoitetaan blogia...
... Ja shoppaillaan nettikaupoissa! Eilen tilailin NetAnttilasta jouluvaloja. Ne, jouluvalot, kaamosvalot, syysvalot, tunnelmavalot, mitkä ikinä, ovatkin viime aikoina olleet monessa perheessä puheenaiheena. Kirjoitin niistä nimittäin Uutisvuokseen kolumnin pari viikkoa sitten. Saako ne jo laittaa, vai vasta joulukuussa, vai vasta ensimmäisenä adventtina? Toiset inhoavat niitä, toiset rakastavat. Moni kuuluu päivittelevän, kun naapuri on jo viritellyt valoja pihapuuhun ja ikkunoihin. Entäs sitten? Jos ne tuovat hyvää mieltä tähän kaamoksen keskelle, niin siitä vaan! Itse virittelin jo valokransseja ikkunoihin. Ja kynttilöitä, jos joku asia on tässä vuodenajassa mukavaa, niin se, että saa polttaa kynttilöitä! Kuka sanoo, että tähän vuodenaikaan kuuluu synkistellä? Vaihtaa kaikki keveät kesämatot ja -verhot niihin synkkiin ja paksuihin? Ja vaatteet myös. Miksei talvella tahdo kaupoista löytyä mitään värikästä?
Mutta kerrotaanpas vielä hieman MuruMedian kuulumisia! Nyt MuruMedia saa nimittäin ihka omat toimistotilat ja studionkin! Yksiö Imatrankoskella on vielä täysin remonttivaiheessa, mutta tarkoitus olisi saada siihen työhuone jouluun mennessä. Ja ensi vuonna avautuu sitten pieni, ihana studio! Tässä vähän kuvaa rempasta. Itse olen tottakai työnjohtajana, kun en oikein muuta voi tämän jalan kanssa tehdä ;)
1957 rakennetun talon seinät paljastuivat tiileksi. Ja mie kun rakastan tiiliseinää! Pikkaisen teettää hommaa sen näkyviin saaminen, mutta hieno siitä kyllä tulee! Ja asunnosta muutenkin. Miepäs ilmoittelen vaikka MuruMedian Facebook-sivuilla sitten, kun pidetään viralliset avajaiset! Olen vähän suunnitellut sellaista non-stop-valokuvaussessiota sinne, eli sitten vaan kaikki kuvattavaksi! Mutta siitä sitten tarkempaa infoa lähemmin, todennäköisesti tammikuussa :)
Ihanaa joulun odotusta teille! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti