Tähän aikaan vuodesta Imatra kuhisee rajanaapurin kansalaisia. Välillä se suoraan sanottuna ottaa aivoon. HM:n jonossa saa odotella puoli tuntia, kun taxfree-asiakkaat kirjoittavat lappusiaan. Autoa ei saa parkkiin minnekään, kun koko Imatra on täynnä Venäjän kilvissä olevia autoja. Kylpylässä joutuisi vähän turhan läheisiin kontakteihin rajanaapurin kanssa. Toisaalta: jos täällä ei olisi venäläisiä, ei olisi koko kylpylää tai HM:n myymälää. Imatra olisi autioitunut pikku kyläpahanen. Nyt sitävastoin täältä Imatralta löytyy jopa porokylä ja Guessin vaatteita myyvä liike. Ja onhan se kiva, että edes joku kulkee täälläkin ostoksilla minihameessa ja 15 sentin koroissa.
Suomalaisia vetää rajan taakse halpa bensa. Kun ajoin ensimmäistä kertaa tankkaamaan käkkänääni, aloin nauraa ääneen. Vuosi sitten näky olisi ollut aivan uskomaton. Minä, jonottamassa ensin tullissa tunnin, seisomassa passintarkastusjonossa toppapuku päällä 20 asteen pakkasessa keskellä yötä, tankkaamassa Svetogorskin kämäisellä bensa-asemalla avoautoni, ja palaamassa taas tunnin jonotuksen jälkeen Suomen tulliin. Noh, mikäs siinä, olenhan köyhä yrittäjä, jolla ei muuta olekaan kuin aikaa :)
Tässä pieni kuvakollaasi ah niin ihanasta naapurikaupungista!
Svetogorskin kerrostalot olivat siinä kunnossa, että ne saisivat aika pikaisen purkutuomion täällä Suomessa.
Kauppahalli.
Enää en ihmettele, miksi rikkaammat venäläiset tulevat ostamaan kalansa Imatralta.
Ylimmän kerroksen hulppea näköalahuoneisto.
Tässä sitä jonotetaan takaisin kotikaupunkiin.
Sellaista tällä kertaa. Hyvää tätä vuotta kaikille!
Sellaista tällä kertaa. Hyvää tätä vuotta kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti